Matti Teppana on kotiseutumies henkeen ja vereen: opas, perinteen kerääjä, tarinan iskijä. Maailman suurin savutupa Kesälahden museoalueen kumpareella on kuin hänen toinen kotinsa. Tuhansille tiedonhaluisille hän on vuosien varrella kertonut jyhkeän rakennuksen vaiheet.

Savutuvan säilymisestä saamme olla kiitollisia runoilijaprofessori Unto Kupiaiselle, joka ihastui Sorsasaaressa sijainneeseen piilopirttiin kesäisillä kalaretkillään. Savutupa oli antanut kodin ja suojan Haverisen suvulle ja suurperheelle yli 200 vuoden ajan. Kun sitä 1950-luvulla uhkasi purkaminen, Kesälahti-Seura noudatti "Varmon rohvessyörin" neuvoa: otti rohkeasti lainaa ja osti rakennuksen historialliseksi muistomerkiksi ja ainutlaatuiseksi nähtävyydeksi. Talvella savutuvan hirret siirtyivät Sorsasaaresta järven selkien yli 65 hevosen letkassa uusille sijoille, johon kasvoi kokonainen museoalue.

Kesälahti on vuosisatojen ajan kokenut rajan kirot. Milloin ovat olleet vastakkain savolaiset ja karjalaiset, milloin venäläiset ja suomalaiset, milloin taas luterilaiset ja kreikan-uskoiset. Aika-ajoin koko tienoo on ollut liekeissä, hävitetty, autioitunut, mutta elpynyt jälleen. Vihaa ja väkivaltaa pysyvämpää on kuitenkin henkinen viljely, kulttuuri.

Sen vuoksi kesälahtelaisista maineikkain on Juhana Kainulainen, runon taitaja, joka muutamana kesäkuun päivänä vuonna 1828 lauloi Elias Lönnrotille 57 runoa, kerrassaan 2341 säettä. Tämä vaikutti aivan ratkaisevasti Kalevalan syntyyn.

Lönnrotin petäjä on kohtaamisen komea muistomerkki ja sen tuntumaan pystytetty hirsinen Juhanantupa.

Matilla on silmää ja korvaa myös arkisemmille sattumuksille. Hän kertoo, miten Veikko Uotilan avoseinäinen linja-auto alkoi liikennöidä Kesälahden ja Savonlinnan väliä 1925. Kansa antoi sille nimen "Joukkomurha", vaikka mitään onnettomuuksia ei koskaan sattunut.

Toinen Matin tarina vie meidät Otto Taivaisen kauppapuotiin, jonne tuli yksisilmäinen poika sokeaa isäänsä taluttaen. "Kuinka te tulette toimeen, kun teillä on kahteen mieheen vain yksi silmä", kauppias kysyi. "Enemmänhän myö nähhään tällä yhellä silmällä kuin sie kahella", vastasi poika. "Myö nähhään sinulta kaksi silmee, vaa sie et niä meiltä ku yhen!"

80-vuotisen elämänsä aikana Matti on ehtinyt tehdä työtä pellolla, rakennuksilla, metsurina, uitolla, panostajana Parikkalan-Onkamon rautatierakennuksella sekä vielä 12 vuotta sanomalehden toimittajana. Eipä siis ihme, että hän on sananparsikokoelmansa nimeksi pistänyt komeasti "Missä on kaks Mattii, siinä suap olla kolome muita miehiä!"