Kesälahden kesänavaus Sovintolassa 13.6.2026 Lea Pennanen

Arvoisa yleisö: tervetuloa tänne Sovintolaan perinteiseen Kesälahden kesänavaukseen! Ihana nähdä teidät kaikki täällä tänäänkin. Kiteen kaupungin tervehdyksenä haluan aluksi kertoa, mikä on parasta Kiteellä. Sehän on tietenkin – Kesälahti. Ja tämähän ei ole mikään subjektiivinen mielipide vaan Kiteen kaupungin virallinen näkemys ja tosiasia

Jos taas pitäisi kertoa, mikä on paras asia Kesälahdella, niin tulee mieleen monia asioita: puhtaat järvet, ihanat hiekkarannat, kauniit vanhat metsät ja muut upeat luontokohteet. Mutta jos rajataan ihmisen tekemiin kohteisiin, niin ensimmäisenä ajattelen Sovintolaa. Omat muistoni Sovintolasta alkavat 80-luvulta, kun kävin täällä koulua. Sittemmin olen ollut Sovintolassa muun muassa opettajana, asiakkaana, talkoolaisena, yhdistyksen jäsenenä, tapahtumien yleisönä ja järjestäjänä, kirjakauppiaana ja ihan vain ajanviettäjänä sekä hengailijana – ja nyt näköjään Kiteen kaupungin edustajana.

Sovintola taipuu siis moneksi. Sovintola olisi kuitenkin vain vanha, rapistuva rakennus ilman meitä, ihmisiä. Se kuuluisa Sovintolan henki ei synny vain näistä seinistä ja tästä puutarhasta, vaan se syntyy tekevistä ja toimeen tarttuvista tyypeistä, kätevistä käsistä, jaksavista jalkapareista, ihmeellisistä ideoista, villeistä visioista. Ja aivan yhtä lailla se syntyy kaikista kohtaamisista, jokaisesta juodusta kahvikupillisesta ja pulppuilevasta keskustelusta; lauletuista lauluista, villasukista, kirjoista, vohveleista ja piirakoista.

Tämä puhe onkin oikeastaan ylistys ja kiitos Sovintolan kullanarvoisille vapaaehtoisille: niille toimeliaille yhdistysihmisille, jotka puurtavat pyyteettömästi sen eteen, että me muut voimme viettää täällä rattoisaa aikaa taas tänäkin kesänä. Siinä aikaa viettäessämme voimme välillä katsahtaa ympärillemme ja muistaa: joku on tämänkin minulle tehnyt, juuri minulle. Joku on keittänyt tuon kahvin, ostanut maidon ja leiponut pullat, joku on järjestänyt käsityöt myymälään ja kirjat hyllyyn, imuroinut lattian, pessyt vessan, istuttanut kukat ja kastellut ne. Joku on myös varannut esiintyjän, ripustanut taulut, laittanut tuolit paikoilleen, tehnyt mainokset, säätänyt tekniikan, hoitanut sata ja yksi asiaa siinä sivussa. Ja kuvitelkaa, Se Joku on myös rakennuttanut tähän terassin ja esiintymislavan sekä hankkinut niille kalusteet!

Mikään ei tapahdu itsestään. Aina tarvitaan Se Kuuluisa Joku, joskus useampikin, ja heitä haluan tänään erityisesti kiittää. Te tiedätte, keitä te olette.

Samalla kiitos kuuluu kaikille Sovintolan kävijöille, yleisölle ja asiakkaille: teitä tarvitaan aivan yhtä paljon. Mitäpä tekisimme tapahtumalla, jonne ei tule ketään, tai terassilla, jolla ei istuisi kukaan? Tarvitaan myös Se Joku, jolle ne villasukat neulotaan, piirakat paistetaan ja kahvit keitetään. (Ja nyt mietin, kuinka monta kertaa yhdessä puheessa voi mainita kahvin. Aika monta kertaa näköjään.) Toisin sanoen: Sovintola on yhteisö, jonka jokainen osa on yhtä tärkeä. 

Kun katson tämän kesän tapahtumakalenteria Sovintolan ja koko Kesälahden osalta, en voi kuin ihmetellä ja ihailla: Joku on taas ollut vauhdissa. Toivottavasti Joku myös tulee näihin tapahtumiin, ja Sovintolaan käymään ihan muuten vaan. Se Joku voit olla vaikkapa Sinä. Sillä fakta on, että Sovintola kuuluu kaikille. Tämän virkkeen kirjoitin joskus mielipidekirjoitukseen, ja sain siitä paljon palautetta. Myös senkaltaista, että on ihmisiä, jotka haluaisivat kokea Sovintolan omakseen, mutta eivät syystä tai toisesta siihen pysty. Siksi heitänkin meille kaikille nyt haasteen: tuodaan tänä kesänä Sovintolaan vähintään yksi uusi ihminen; sellainen, joka ei ole vielä päässyt kokemaan Sovintolan henkeä. Ehkäpä hänkin saisi huomata, että Sovintolassa on aina jokaiselle Joku.

Näiden sanojen myötä julistan Kesälahden kesän avatuksi ja toivotan teille jokaiselle oikein ihanaa kesää! Kiitos kun tulit Sovintolaan tänäänkin.